Siirry pääsisältöön

« tkk.fi | aalto.fi

Suomeksi |  På svenska |  In English |  Tekstiversio

Siirry pääsisältöön

Sivuston haku




Kunniatohtori Kristian Gullichsen: lisää arkkitehteja mukaan maaseututaajamien kehittämiseen

Julkaistu 29.09.2010 10:34:03.

Aalto-yliopiston ensimmäisessä tohtoripromootiossa kunniatohtoriksi nimitettävä arkkitehti Kristian Gullichsen iloitsee uuden yliopiston avaamista mahdollisuuksista arkkitehtuurin opiskelijoille. Arkkitehtien taitotaso on Gullichsenin mukaan Suomessa edelleen korkealla ja uravalinta osoitus kunnianhimosta. Työnkuva on kuitenkin muuttumassa. Projektien hallinta on monimutkaistunut ja aikataulut kiristyneet. Arkkitehteja tarvitaan paitsi suunnittelijoina myös hallinnollisiin tehtäviin, mikä edellyttää tietopohjan laajentamista.

Aallon kynistä kansainväliseen maineeseen

Gullichsenin lapsuudenympäristö oli tulevalle arkkitehdille kenties inspiroivin mahdollinen: perhe asui Alvar Aallon suunnittelemassa, modernistisen arkkitehtuurin merkkipaalu Villa Maireassa Noormarkussa.

–Arkkitehdin urakin ehti oikeastaan käynnistyä jo ennen opintoja Teknillisessä korkeakoulussa: vuonna 1952 olin juoksupoikana Alvar Aallon toimistossa, jossa minun vastuullani oli muun muassa kynien teroittaminen. Minut hyväksyttiin sitten kesällä Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuuriosastolle. Tukenani oli Alvar Aallon suosituskirje, jossa luki että "hakijalla on runsaasti juuri niitä ominaisuuksia, joita arkkitehti tarvitsee työssään".

Opiskeluaikana ovi Aallon toimistoon avautui jälleen: Gullichsen yleni vähitellen pienoismallinrakentajaksi ja sai pian piirustuspöydän, hakaviivaimen ja muut oikean arkkitehdin työvälineet.

– Aalto esitteli avustajansa – kaikki, jotka tekivät töitä hänelle – aina arkkitehteina. Kolmannen vuoden opiskelijapojalle se oli tietenkin hienoa.

Vaikka Gullichsen lähti Aallon siipien suojista jo vuosi valmistumisensa jälkeen ja perusti oman toimistonsa vuonna 1961, mentorin vaikutus kantoi pitkälle. Gullichsen itse tuntee päässeensä Aallon varjosta vasta 1980-luvun alussa Kauniaisten kirkon suunnittelemisen myötä. Hänen aikaisemmat pientalosuunnitelmansa osoittivat tosin jo omintakeista ajattelua.

Vuonna 1973 yhdessä Timo Vormalan ja edesmenneen Erkki Kairamon kanssa perustettu toimisto nousikin samaan aikaan vähitellen kansainväliseen maineeseen. Toimisto on edelleen toiminnassa ja on vuosien saatossa houkutellut töihin ja toimistotyöskentelyn myötä koulinut maan parhaita arkkitehteja.

kauniainen_web.jpg

kuva: Kauniaisten kirkko, 1983.

Yleissivistys rakennettava tekniikan päälle

Vaikka Aalto-yliopisto tarjoaakin arkkitehtiopiskelijoille entistä enemmän tapoja kasvattaa yleissivistystään ja osaamistaan, tekniikasta arkkitehdin osaamisen pohjana Gullichsen ei tahtoisi tingittävän. Suomalaisen vankan arkkitehtuuriperinteen tae on Gullichsenille juuri pragmaattisuutta korostavassa koulutuksessa. Esimerkiksi Espanjassa insinöörit ja arkkitehdit opiskelevat ensimmäiset vuodet yhdessä.

– Syntyy kaksi ammattikuntaa, jotka ovat jo opiskeluaikana oppineet kommunikoimaan toistensa kanssa. Ja Espanjan arkkitehtuurin taso onkin maailman huippua. Jotakin se kertoo peruskoulutuksen luonteesta ja tasosta.

– Arkkitehdin tulee kyetä hahmottamaan käytännön rakentamista ja rakennustekniikkaa, varsinkin suunnitelmissa, jotka edellyttävät uusia teknisiä ratkaisuja. Koulutus, joka ei sisällä tarpeeksi tekniikkaa, tekee arkkitehdista jokseenkin ramman.

Silti Gullichsen pitää tervetulleena Aalto-yliopiston myötä avautuvia kouluttautumispolkuja. Hänen omana opiskeluaikanaan 1950-luvulla arkkitehdeista oli huutava pula, ja opiskelijat sekä opettajat revittiin poikkeuksetta töihin. Opiskelu oli silloin pitkälti opiskelijan omilla harteilla.

Gullichsen toivoo, että Aalto-yliopiston myötä nyt entistä monipuolisemmasta koulutuksesta voivat hyötyä muutkin kuin arkkitehdit. Esimerkiksi monien kauppatieteilijöiden olisi hyvä saada perustiedot arkkitehtuurista.

– Kauppakorkeakouluhan kouluttaa rakennuttajia ja päättäjiä. Arkkitehtuuri hyötyisi huomattavasti, jos saisimme entistä valistuneempia rakennuttajia.

Gullichsen laskee suomalaisen arkkitehtuurin ja arkkitehtien kansainvälisesti korkean tason osin nykyisen koulutusmuodon, osin meille juurtuneen suunnittelukilpailukäytännön ansioksi. Avoimet kilpailut ovat tarjonneet tilaisuuksia uusille arkkitehtisukupolville kokeilla siipiensä kantavuutta. Nuoren Alvar Aallon ura rakentui kilpailumenestyksien myötä, kuten niin monen muunkin arkkitehdin. Suomen arkkitehtuurin kuva on piirtynyt pitkälti avoimien suunnittelukilpailujen tuloksien kautta. Kilpailut tarjoavat myös mahdollisuuden yleiseen keskusteluun rakennetun ympäristön tulevaisuudesta.

lleida_uni_interieur_web.jpg

kuva: Lleidan yliopiston kirjasto, sisätila, 1997 ja 2004.

Lisää arkkitehteja taajamien kehittämiseen

Vaikka arkkitehtuurilla on Suomessa vankka arvostus, rakennetun ympäristön laatu on varsin kirjava, ja korkeakouluarkkitehtien suunnittelemat rakennukset edustavat murto-osaa kaikesta rakentamisesta. Kuntien suunnittelutoimistoissa ja rakennusvalvonnan tehtävissä arkkitehteja löytyy yhä harvemmin. Ammattitaitoa on tarjolla, mutta sitä ei käytetä riittävästi. Kärsijöinä ovat erityisesti maaseudun taajamat.
- Jossakin on vika, kun kauniista kirkonkylistä on vain rippeet jäljellä monenkirjavien markettien ja yrityspuistojen sekamelskassa, Gullichsen toteaa.

- Johtuvatpa ongelmat kunnallispolitiikan lyhytnäköisyydestä tai kulutusyhteiskunnan paineista, on varmaa että parempi suunnittelu säästäisi sekä rahaa että maisema- ja kulttuuriarvoja. Ilmiö on toki maailmanlaajuinen, mutta näyttää rasittavan Suomea erityisen ankarasti, Kristian Gullichsen sanoo.

myllykatu_web.jpg

kuva: Myllykatu 10, Kaivopuisto, Helsinki, ”Olympos urban villas”, 1994 ja 1995

Kuvat: Kristian Gullichsenin toimisto


footer